Hurukselan historia
Hurukselan varhaisimmista asukkaista kertovat kylässä tehdyt kivikauden aikaiset irtolöydöt ja yksittäinen kalliomaalaus Ahvionkoskilla esihistorialliselta ajalta, yli 2000 e. Kr.
Merenlahtien vetäytyessä nykyiseen korkeusasemaansa vuoden 1000 tienoilla, oli Hurukselan seudulle syntynyt jo kiinteää asutusta.
Ruotsin vallan vaikutus Hurukselan ympäristössä alkoi näkyä 1200-luvulla.
Vuonna 1323 Ruotsin ja Novgorodin välillä solmitussa Pähkinäsaaren rauhassa Huruksela kuului Ruotsin alueisiin.
Huruksela mainitaan asiakirjoissa ensimmäistä kertaa nimeltä vuonna 1458 Viipurin linnanpäällikön Erik Akselinpoika Tottin tuomiossa Suur-Vehkalahden pitäjän kylien rajoista.
Vuonna 1551 Huruksela oli neljätoistataloinen, yhteensä kaksi kokoveroa käsittävä kylä.
Nykyisten kylän talojen 12 kantatilaa periytyvät pääosin 1600-luvun alusta.
Kun Kymin seurakunnan perustaminen hyväksyttiin Ruotsin kuninkaallisella kirjeellä joulukuussa 1642, liitettiin Huruksela osaksi Kymin kirkkopitäjää.
Valtakunnan rajan siirtyessä Kymijokeen vuonna 1743, jäi Huruksela Venäjän hallintoon ensin Vanhaan Suomeen kuuluvana ja myöhemmin autonomisena osana aina Suomen itsenäistymiseen saakka.
Vuosina 1829 - 1833 Hurukselassa toimitettu isojako vaikutti tuntuvasti kylän kiinteistörakenteeseen ja maatalouteen, kun vanha sarkajako purettiin, hajallaan sijainneet peltosarat yhdistettiin ja kylän yhteismaat ja metsät jaettiin kantatalojen maiksi. Kantatalojen jaot, osoitukset ja lohkomiset ovat lisänneet kylän talouksien määrää, mutta samalla pilkkoneet ja pienentäneet tilakokoja.
Huruksela pysyi pitkään maatalousvaltaisena. Vuonna 1925 Hurukselassa oli 108 taloutta
ja 531 asukasta, joista 64 % oli maanviljelijöitä ja 26 % kylän ulkopuolella työssäkäyviä.
Kymin kunnan, Karhulan kauppalan ja Kotkan kaupungin pakkoliitos vuonna 1977, muodosti Hurukselasta Kotkan pohjoisimman kaupunginosan. Toimeentulo haetaan nykyisin valtaosin kylän ulkopuolelta.